Suomeen on perustettu ensimmäinen uhanalaisten, luonnonvaraisten kasvien
siemenpankki. Pankkiin talletetaan vähentyneiden lajien siemeniä pahan päivän
varalle, mutta myös mahdollista luontoon palauttamista tai luonnonvaraisen
kannan vahvistamista varten.
Kasvien varmuusvarastointia varten on Helsingin yliopiston Kumpulan kasvitieteelliseen
puutarhaan perustettu kansallinen luonnonvaraisten kasvien siemenpankki.
Siemenpankki on osa maamme uhanalaisten kasvilajien ex situ -suojelua
– eli luonnollisen elinpaikan ulkopuolella tapahtuvaa suojelua – edistävää
ESCAPE -hanketta (Ex-Situ Conservation of Finnish Native Plant Species),
jota EU rahoittaa.
Erittäin uhanalainen hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens) sai
kunnian olla ensimmäinen kasvi, jonka siemeniä talletettiin pankkiin. Professori
emeritus Pertti Uotila on kerännyt ensimmäiset siemenet,
jotka nyt päätyivät pakastimeen.
Hämeenkylmänkukka on Kanta-Hämeen maakuntakukka, ja sitä tavataan etenkin
Suur-Hämeenlinnan alueella. Lajin tunnetuista esiintymistä yli puolet on
hävinnyt ja jäljellä olevista monet pienentyneet ja heikentyneet. Hämeenkylmänkukka
on kevään ensimmäisiä kukkijoita ja sen kauniit siniset kukat ja tupsumaiset
hedelmystöt herättävät ansaittua ihailua metsäisillä kasvupaikoillaan.
Kasveja voidaan suojella niiden luontaisen elinympäristön ulkopuolella siemenpankeissa
eli varastoimalla kuivattuja siemeniä alhaisessa lämpötilassa. Näin kasvien
geenivarat säilyvät mahdollisista luonnonvaraisten kasvupaikkojen tuhoutumisista
huolimatta. Siemenpankit myös tukevat luonnonkantojen suojelua, koska niiden
avulla voidaan vahvistaa luonnonvaraista kantaa tai lisätä kasveja luonnosta
jo hävinneiden tilalle.
Luonnonvaraisten eliöiden ex situ -suojelu tarkoittaa suojelua luonnollisen
elinpaikan ulkopuolella. Se täydentää in situ -suojelua, joka tarkoittaa
lajin elinkyvyn turvaamista sen alkuperäisellä elinalueella. Ex situ -suojelua
tekevät esimerkiksi eläintarhat, akvaariot, kasvitieteelliset puutarhat
ja erilaiset geenipankit. Ex situ -suojeltua kasvimateriaalia voidaan myös
palauttaa luontoon, yleensä alkuperäiselle kasvupaikalle vahvistamaan vielä
jäljellä olevaa kantaa.
Luonnontieteellinen keskusmuseo 2014