Juhani Terhivuo (1946–2013)

Kesäkuun lopulla 2013 keskusmuseoon saapui suruviesti, johon jo oli valmistauduttu, mutta joka saapuessaan kuitenkin yllätti ja hiljensi kaikki. Eläintieteen yksikön pitkäaikainen työntekijä, yli-intendentti ja eläintieteen dosentti, Asko Juhani Terhivuo oli tullut tiensä päähän 24. kesäkuuta 2013. Juhani Terhivuo sairastui vakavasti keväällä 2012 ja sairauden uuvuttamana hän kuoli kesäasunnollaan Tuuloksella 66 vuoden ikäisenä.

Juhani Terhivuo, tai Jute, kuten häntä työpaikalla yleisesti kutsuttiin, oli syntynyt 16. heinäkuuta 1946. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingissä Karjalan yhteiskoulusta 1965. Luonnontieteiden opiskelu eläintiede pääaineena johti filosofian kandidaatin tutkintoon Helsingin yliopistossa 1976. Sen jälkeen hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon 1982 ja vuonna 1989 hän väitteli filosofian tohtoriksi. Jo seuraavana vuonna, 1990, hänet nimitettiin eläintieteen dosentiksi Helsingin yliopistoon.

Jute oli pitkän linjan museohenkilö, jonka työura silloisessa Eläinmuseossa alkoi jo vuonna 1968, kun hän ensimmäisen kerran tuli museon yleiselle osastolle hoitamaan teknillisen avustajan virkaa. Hänen työuransa Eläinmuseossa ja Luonnontieteellisessä keskusmuseossa jatkui sen jälkeen lähes katkeamatta aina kuolemaan asti. Ennen nimittämistään yli-intendentiksi hän ehti hoitaa laajasti museon tehtäviä eri nimikkeillä, kuten teknillisenä avustajana, preparaattorina, museoavustajana, amanuenssina (nyk. intendentti) ja lopuksi museonhoitajana (nyk. yli-intendentti). Luottamustehtävänä hän hoiti virkansa ohella toistakymmentä vuotta Eläinmuseon selkärangattomien osaston johtajan tehtävää sekä lisäksi Eläinmuseon varajohtajan tehtävää kunnes Luonnontieteellisen keskusmuseon organisaatiouudistus toteutettiin vuonna 2010.

Jute nautti laajaa luottamusta museon henkilökunnan piirissä ja myös laajemmin museoalan tuntijana. Varsinaisten työtehtävien ohella Jutella oli useita luottamustehtäviä sekä museolla että sen ulkopuolella. Esimerkkeinä mainittakoon, että hän toimi useita vuosia henkilökunnan edustajana Luonnontieteellisen keskusmuseon johtokunnassa sekä kansainvälisen ICOM -järjestön Suomen osaston ja Suomen Museoliiton hallitusten jäsenenä. Jute toimi myös useita vuosia Ylioppilastutkintolautakunnassa biologian tehtävien laadintaryhmässä sekä myös koesuoritusten ahkerana sensorina.

Tutkijana Jutea luonnehtii monipuolisuus. Hänen osaamisensa ei kohdistunut vain yhteen eläinryhmään, vaan kattoi useita eri ryhmiä, kuten lierot, hämähäkkieläimet, sammakkoeläimet ja matelijat. Tieteellisiä julkaisuja kertyi vuosien saatossa reilusti toista sataa runsaan suurelle yleisölle suuntautuneen tuotannon ohella. Laajan tietämyksensä ansiosta hän toimi usein asiantuntijana mediassa: televisiossa, radiossa ja lehdistössä. Tavallaan hän oli aikaansa edellä yliopiston piirissä, jossa pitkään karsastettiin julkisuutta – tutkijathan pysyttelivät aiemmin taustalla keskittyen omiin tutkimushankkeisiinsa.

Viime vuosikymmeninä Jute hoiti kiitettävällä tavalla jo 1800-luvun puolivälissä alkanutta nk. fenologiaseurantaa, johon liittyi tiivis kanssakäyminen suuren vapaaehtoisjoukon kanssa. Hankkeessa seurattiin eri biologisten ilmiöiden vuosittaista ajoittumista (esim. lehtien puhkeaminen). Kerättyjen tietojen arvo on nykyään kasvanut, kun ilmastonmuutoksen vaikutuksia eliöstöön seurataan maailmanlaajuisesti entistä tiiviimmin. Lopuksi mainittakoon vielä että Juten erityisosaamista tarvittiin tehtäessä Suomen lajien uhanalaisselvityksiä, jotka johtivat nk. punaisten kirjojen julkaisemiseen.

Juten vuosikymmenien mittainen opetustoiminta jatkui aina viime vuosiin saakka. Useat biologian opiskelijoiden vuosiluokat osallistuivat Juten eläintieteen dosenttina pitämiin erikoiskursseihin Lammin biologisella asemalla. Lisäksi Jute luennoi Helsingin yliopiston ainelaitoksilla.

Juhani Terhivuo oli hyvin monipuolisesti kiinnostunut luonnosta ja luonnon ilmiöistä. Hänen kiinnostuksensa ei rajoittunut pelkästään Suomeen, vaan käsitti koko maailman. Hän oli aina innostunut lähtemään retkille, jotka suuntautuivat eri puolille maailmaa ja museostamme löytyykin huomattavia hänen keräämiään aineistoja muun muassa Tansaniasta ja Madagaskarilta. Erityisen runsas aineisto Suomesta kerätyn ohella on peräisin viideltä keruumatkalta Kreikan Lesvokselle 2000-luvulla.

Juhani Terhivuohon voidaan yhdistää sanat avuliaisuus, tarmokkuus, luotettavuus, ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja vaatimattomuus. Työpaikallaan hän toiminnassaan asetti etusijalle Eläinmuseon ja sen henkilökunnan edun. Työtovereiden piirissä häntä arvostettiin erityisesti oikeudenmukaisuutensa ja ystävällisyytensä takia – näin hän myös solmi monia ystävyyssuhteita. Juhani Terhivuon poismeno tuli hyvin nopeasti eikä hän ehtinyt lainkaan viettää hyvin ansaitsemiaan eläkevuosia. Näin keskusmuseo menetti asiantuntijan ja työtoverin, joka toiminnallaan reilusti täytti ja ylitti kaikki odotukset.

Arvostettu ja pidetty työtoveri poistui aivan liian varhain.

prof. Olof Biström