Suomen lintujen levinneisyydet siirtyvät kohti pohjoista
Pohjolan ankariin oloihin sopeutuneet lintulajit pakenevat ilmastonmuutoksen tieltä yhä pohjoisemmaksi. Samalla eteläisimpiin olosuhteisiin sopeutuneet seuraavat perässä ja valtaavat pohjoisempaa elintilaa.
Ilmastonmuutoksen on esitetty siirtävän lajien levinneisyyttä kohti napa-alueita, jotta lajit pysyisivät niille suotuisissa ilmasto-oloissa. Ennusteen mukaisesti Suomen lintulajien pesimäaikaiset levinneisyysalueet ovat siirtyneet kohti pohjoista viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.
Levinneisyysaluemuutoksia on havaittu niin eteläisten lajien levinneisyysalueen pohjoisreunalla kuin pohjoisten lajien levinneisyysalueen eteläreunalla.
- Eteläiset lajit ovat kuitenkin levittäytyneet kohti pohjoista noin kaksi kertaa nopeammin kuin pohjoiset lajit vetäytyneet yhä kauemmas pohjoiseen, kertoo tutkija Jon Brommer Helsingin yliopistosta.
Sinitiainen, pikkuvarpunen ja harmaapäätikka ovat esimerkkejä eteläisistä lajeista, jotka ovat laajentaneet levinneisyyttään voimakkaasti kohti pohjoista. Riekko, sinirinta ja järripeippo ovat puolestaan esimerkkejä selvästi pohjoiseen vetäytyneistä Pohjolan lajeista.
Eteläisten lajien levinneisyysalueen reuna on siirtynyt vuodessa keskimäärin 1,1–1,3 kilometriä pohjoiseen. Lajien välillä on kuitenkin vaihtelua, ja tämän vaihtelun syiden selvittäminen on eräs tulevaisuuden ilmastontutkimuksen haasteista.
Tutkimuksessa vertailtiin maamme kolmen eri lintuatlaksen levinneisyystietoja 114 eteläisen ja 34 pohjoisen lajin osalta. Tiedot on kerätty vuosina 1974–1979, 1986–1989 ja 2006–2010.
- Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, jossa on toteutettu kolme eri pesimäaikaista lintuatlasta. Tästä suuri kiitos kuuluu tuhansille ja taas tuhansille vapaaehtoisille lintuharrastajille, atlastyössä mukana ollut intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta tähdentää.
Tulokset julkaistiin PLOS One-tiedelehden verkkosivuilla. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston ja Aronia tutkimusinstituutin yhteistyönä.