Tutkimus ja opetus

 

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ensisijaisia tutkimusaloja ovat eliöiden systematiikka ja eliömaantiede sekä ajoitusmenetelmiä hyödyntävä tutkimus. Näillä alueilla Luomus on ainoa tai merkittävin toimija Helsingin yliopistossa ja koko maassa.

Merkittävässä osassa Luomuksen tutkimusta hyödynnetään myös lajistoon liittyvien seurantojen ja kartoitusten tuottamia aineistoja.

Keskusmuseon tutkimusaloja ovat myös geologia ja yhä useammin soveltava biodiversiteettitutkimus. Luomus toimii yhteistyössä muiden alansa toimijoiden kanssa ja yhteistyö-hankkeiden merkitys kasvaa koko ajan.

Luomuksen tutkimus- ja opetusohjausryhmän (TOOR) tehtävänä on kehittää tutkimustoimintaa pitkäjänteisesti koko laitoksen näkökulmasta. TOOR osallistuu laitoksen toimintaohjelman 2013–16 valmisteluun linjaamalla tutkimuksen kehittämiskohteita ja -toimenpiteitä.

Vuonna 2011 Luomus on vahvistanut osallistumistaan ilmastonmuutostutkimukseen. Keskeisiä uusia avauksia tällä saralla ovat viherkattoja koskevan tutkimusryhmän perustaminen ja sen saama merkittävä täydentävä rahoitus; kasvien avustettua leviämistä tutkivan monitieteisen ryhmän käynnistyminen; sekä ajoitusmenetelmiä hyödyntävän, Suomen Akatemian rahoittaman, ilmastohistoriaa tutkivan hankkeen käynnistyminen.

Luomus on myös koordinoinut vuonna 2011 EU-rahoitushakemusta (Life+) luonnonvaraisten, uhanalaisten kasvien siemenpankkitoiminnan aloittamiseksi maassamme. Lisäksi on osallistuttu toiseen hakemukseen (FP7 RI).

Tutkimusinfrastruktuuri

Luomuksen merkittävin tutkimusinfrastruktuuri ovat sen laajat kokoelmat ja niihin liittyvät tietojärjestelmät. Laitokseen kuuluu myös Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen kanssa ylläpidettävä molekyyliekologian ja -systematiikan laboratorio (MES) sekä Beowulf-laskentaklusteri, jota käytetään systematiikan laskentaongelmien ratkomisessa.

Ajoituslaboratorio

Luomuksen ajoituslaboratorio on valtakunnallinen ajoitusmenetelmien osaamiskeskus, jonka toiminta perustuu radiohiiliajoituksille, luminesenssiajoituksille ja stabiili-isotooppitutkimuksille. Näiden tutkimusalojen kehittämisen ohella ajoituslaboratorion maksullinen palvelutoiminta laajentuu jatkuvasti radiohiiliajoitusten kysynnän kasvaessa.

Vuonna 2011 tehtiin 331 radiohiiliajoitusta (TAULUKKO 5), mikä ei vastannut vuodelle asetettua 500 ajoituksen tavoitetta. Alhainen määrä johtuu siitä, ettei laitteistojen kehittämiseen ja laboratorion lisäresursointiin ole voitu panostaa. Nykyisellä kapasiteetilla maksimimäärä lienee noin 400 ajoitusta vuodessa.

TAULUKKO 5. Radiohiiliajoitusten lukumäärä vuosina 2007–2011.

Radiohiiliajoitukset
2007	289
2008	297
2009	318
2010	389
2011	331

Radiohiilimääritysten toimintaympäristön kehittämisessä edetään kehittämällä prosessiorganisaation Radiocarbon Analytics Finland (RACAF) näkyvyyttä ja toimintaa edelleen. Tämän kokonaisuudessaan HY:n alaisen organisaation kautta pyritään tuottamaan nestemäisten polttoaineiden ja savukaasujen bio-osuusmäärityksiä tulevaisuuden tarpeisiin. Uuden radiohiilispektrometrin hankinnan sijasta on tuettu HY:n Fysiikan laitoksen kiihdytinmassaspektrometri- laitteiston (AMS) uudistamista, jonka myötä sitä voidaan käyttää myös kaasumaisten näytteiden analysointiin.