Tunniste
Luonnontieteellisen keskusmuseon sivulle >
 
 

Viherkattotutkimus valtaa Helsingin

 

Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen alaisen Kaupunkiekologian tutkimusryhmän ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteinen ”Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia”-hanke etsii parhaita mahdollisia viherkattoratkaisuja suomalaisiin olosuhteisiin. Tavoitteena on löytää tieteelliseen tutkimukseen perustuvia, kestävän kehityksen mukaisia ja toimivia viherkattokonsepteja erilaisiin tarkoituksiin.

Tutkimusryhmä inventoi kesällä 2011 pääkaupunkiseudulla sijaitsevien viherkattojen kasvillisuutta. Kesän tutkimus on osa monitieteistä tutkimushanketta, joka selvittää mahdollisuuksia perustaa viherkattoja kaupunkiin. Tutkimuksesta saatavien tulosten perusteella voidaan suunnitella, millaista kasvillisuutta kannattaa istuttaa rakennettaville viherkatoille. Viherkatoilla toteutettiin kesällä lisäksi erillinen tutkimus niillä esiintyvästä hyönteislajistosta sekä viherkattojen vedenpidätyskyvystä.

Viherkattorakentamista kohtaan on viime vuosina osoitettu kasvavaa kiinnostusta Suomessakin. Viherkatot tasoittavat ääreviä sääilmiöitä, sillä kasvillisuus viilentää ympäristöä ja pidättää vettä, mistä on hyötyä sademäärien kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä.

Hankkeessa tutkitaankin viherkattojen kykyä suodattaa sadeveden epäpuhtauksia ja hidastaa veden virtausta viemärijärjestelmään sekä kartoitetaan myös kaupunkilaisten näkemyksiä toimivista viherkattoratkaisuista ja tutkitaan viherkattoihin liittyviä päätöksenteon prosesseja.

- Ilmastonmuutoksen myötä rankkasateet saattavat yleistyä. Siksi on todella mielenkiintoista saada selville, miten paljon viherkatoista voisi olla apua lisääntyvien hulevesien, eli käytännössä kaupunkiin satavan veden, hallinnassa, Viherkatto-hankkeen vetäjä dosentti Susanna Lehvävirta kertoo innoissaan.

Tutkimukseen mukaan otettujen viherkattojen ikä vaihtelee suuresti. Uusimmat on perustettu vasta pari vuotta sitten, mutta vanhimmat ovat kymmenien vuosien ikäisiä. Tuoreilla viherkatoilla lajistoa on vasta vähän, enimmäkseen maksaruohoja, joiden kasvulle katoilla on otolliset olosuhteet.

– Yhdeltä katolla löysimme kissankäpälää, joka on nykyisin vähälukuinen laji Helsingissä, hankkeessa mukana oleva opiskelija Minna Halonen kertoo. Tarkemmat analyysit katoilla viihtyvästä lajistosta valmistuvat myöhemmin, kun kaikki katot on inventoitu.