Uhanalaisen valkoselkätikan kanta kolminkertaistunut

 

Suomessa uhanalaisen valkoselkätikan pesimäkanta on kasvanut voimakkaasti viimeisten 15 vuoden aikana. 1990-luvun alun aallonpohjasta valkoselkätikan rummutus on jopa kolminkertaistunut. 1990-luvun alussa arvioitiin olevan 30-50 pesivää paria, mutta 2011 kanta on jo 130-180 pesivää paria. Voimakkainta kasvu on ollut Suomen itäosissa.

– Kannankasvun taustalla on useita tekijöitä. Lajin parantunut pesimämenestys ja toisaalta Venäjältä suuntautuvat muuttovaellukset ovat lisänneet valkoselkätikkojen määrää Suomessa. Lisäksi kannankasvua ovat saattaneet edistää pesimäalueiden suojelutoimet, lehtimetsien suhteellisen osuuden kasvu, talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä ja lintujen talviruokinta, sanoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen luontopalveluista.

Valkoselkätikka on vanhassa lehtimetsässä viihtyvä laji, jonka pesimäympäristössä tulee olla riittävästi lahoa puuainesta. Tällaisia alueita on Suomessa vain harvakseltaan. Todennäköisimmin tikan tapaakin Suomessa kohteilta, joilla on lajille sopivaa elinympäristöä laajoina ja yhtenäisinä alueina. Levinneisyys painottuu maan itäosiin, missä kanta kasvanut eniten, levittäytyminen Päijänteen länsipuolelle jatkuu edelleen.

– Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa valkoselkätikan uhanalaisuusluokitus parani yhdellä pykälällä. Kannankasvusta huolimatta laji on edelleen erittäin uhanalainen. Valkoselkätikan säilyminen Suomessa edellyttää yhä aktiivisia suojelutoimia, sillä esimerkiksi tulomuutto Venäjältä ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. Valkoselkätikan suojelu edistää myös lukuisten muiden lahosta lehtipuusta riippuvaisten lajien suojelua, toteaa intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Tiedot käyvät ilmi Metsähallituksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin valkoselkätikan kannankehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuosina 1991–2010. Tutkimus on julkaistu ornitologisessa Ornis Fennica -julkaisusarjassa.

Linkki alkuperäisjulkaisuun: www.ornisfennica.org/early.htm