Afrikan aarteita – tutkimus ja keräysmatkoja Afrikkaan
Luonnontieteellisen museon toukokuussa 2011 avattu näyttely kertoo siitä, miten pala Namibiaa pakattiin kahteen konttiin ja siirrettiin Suomeen. Afrikan aarteita esittelee myös taiteilija Seppo Polamerin ikuistamia hetkiä keräysmatkalta ja näyttää, miten luonnoltaan käsittämättömän monimuotoinen manner on hurmannut myös Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat. Näin näyttely tarjoaa kolme otosta Afrikan mantereelta: näyttelynrakentajien, tieteen ja taiteen näkökulman.
Näyttelynrakentajat matkustivat kesällä 2009 talvisen kuivaan Namibiaan tutustumaan Afrikkaan ja keräämään toukokuussa 2010 avattuun Maailman luonto-näyttelyyn aitoja aineksia. Mukaan tarttui kaikkiaan 117 säkkiä hiekkaa, kymmenittäin massiivisia kiviä, laatikoittain raivostuttavan piikikkäitä akaasian oksia ja lähes yhtä piikikästä paikallista heinää, hiekan kovettamia puunrunkoja ja paikallisten riemuksi eläinten jätöksiä. Näistä aineksista ja museon eläinkokoelmista luotiin sekä Maailman luonnon Afrikka-osio että Afrikan aarteita – tutkimus ja keräysmatkoja Afrikkaan.
Näyttely esittelee myös Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoiden Afrikka-hankkeita: alkaen geologi Arto Luttisen kadonneen kiven metsästyksestä, joka kuulostaa lähes Indiana Jones -elokuvasta napatulta päätyen Marja Härkösen ja Tuomo Niemelän paikallisen sieniperinteen keruumatkoihin ja ikkunoiden suosikkikasvi saintpaulian kotimetsien suojeluun.
Myös taide on osa Afrikan aarteita. Savanninhakumatkalla oli mukana myös taiteilija Seppo Polameri, jonka siveltimestä ovat peräisin museon dioraamojen elävänoloiset taustamaalaukset. Nyt esillä ovat ensimmäistä kertaa Afrikan matkalla syntyneet originaalit, joita taiteilija käytti apunaan Maailman luonnon taustoja luodessaan.
Luonnontieteellisen museon kokoelmista on nostettu esille taiteilija Akseli Gallén-Kallelan Kenian metsästysmatkalta saamat eläimet, konservaattori Eirik Granqvistin 1970-luvun uusia näyttelyitä varten hankkimia eläimiä – tuohon aikaan oli tavallista, että Eläinmuseon kokoelmia kartutettiin metsästämällä – sekä kiinnostavana yksityiskohtana kirjan C.T. Erikssonista, joka sai maaliskuussa 1906 ”Helsingin yliopistoviranomaisten kautta Belgian siirtomaahallituksen luvan yliopiston laskuun harjoittaa suurriistanajoa Kongossa.”
Lähetysmuseo Kumbukumbu tarjosi lisäjuonteeksi Afrikan aarteisiin aineistoa lähetyssaarnaaja Martti Rautasen elämästä ambokansojen parissa nykyisessä Pohjois-Namibiassa. Rautanen oli itseoppinut kasvitieteilijä, joka keräsi valtavan määrän materiaalia, jota hän lähetti Itävaltaan, Saksaan ja kotimaahansa.
Näyttely on avoinna Luonnontieteellisen museon aukioloaikoina 31.8.2012 saakka.
Afrikan aarteet -näyttelyn avasi 18.5.2011kansanedustaja Pekka Haavisto.