Vakiolinjalaskennoista saadaan alueittaiset kannanarviot

Risto A. Väisänen, Verkkojulkaisu 2008

Suomeen perustettiin lintulaskennan vakiolinjaverkosto vuonna 2006. Yhteensä 538 linjan verkosto kattaa koko Suomen 25 kilometrin välein. Linjat ovat kuusi kilometriä pitkiä, ja ne kuljetaan lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Linjan varrelta kirjataan kaikki havaitut linnut. Laskennan tavoitteena on kerätä vuosittain tiedot eri lajien lukumääristä ja tiheyksistä. Vakiolinjat ovat merkittäviä myös paikallisyhdistyksille. Kun laskentoja on riittävästi, niistä voidaan laskea maalintulajien kannanarviot yhdistyksen koko alueelle ja jopa suurimmille kunnille tai seutukunnille. Vakiolinjoja toistamalla voidaan seurata linnuston muuttumista yhdistyksen alueella.

Suomessa laskettiin 124 vakiolinjaa v. 2006 ja 135 v. 2007. Aineistoa kertyi kaikkiaan 237 linjalta;, joista 22 laskettiin molempina vuosina. Laskentoihin osallistui vuosittain noin 40 henkilöä, joten siihen ei ole vielä päästy, että 1–2 vakiolinjan laskenta kuuluisi jokaisen hyvän lajintuntemuksen omaavan lintuharrastajan ohjelmaan kesäkuun alkupuolella. Koska Pohjois- ja Itä-Suomessa on pinta-alaa kohden vähän lintuharrastajia, Eläinmuseon linnustonseuranta ja Metsähallitus ovat täydentäneet siellä tehtyjä laskentoja.

Taulukosta 1 näkyy atlasalueiden vakiolinjojen määrä. Laskentatilanne on paras Suomen etelärannikolla, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Lapissa. Isoista alueista ovat vähimmälle jääneet Keski-Pohjanmaa ja Satakunta.

Taulukko 1. Lintuatlaksen 29 havaintojenkeruualuetta, niiden vakiolinjojen määrä (Kpl) ja linjoista kesinä 2006–2007 ainakin kerran lasketut (Lask.).

Alue Kpl Lask. Lintuatlaksen alue
1. 3 - Ålands Fågelskyddsförening (ÅFF)
2. 17 7 Turun Lintutieteellinen Yhdistys (TLY)
3. 8 8 Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa (Tringa)
4. 3 2 Porvoon Seudun Lintuyhdistys (PSLY)
5. 10 8 Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys (KyLY)
6. 10 4 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys (EKLY)
7. 13 4 Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (PHLY)
8. 7 2 Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (KHLY)
9. 5 - Lounais-Hämeen Lintuharrastajat (LHLH)
10. 17 3 Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys (PiLY)
11. 14 1 Porin Lintutieteellinen Yhdistys (PLY)
12. 9 5 Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys (SpLY)
13. 5 2 Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys (MLY)
14. 30 6 Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys (SSLTY)
15. 23 5 Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys (KSLY)
16. 26 2 Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus (Oriolus
17. 28 21 Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys/Lintuyhdistys Kuikka (Kuikka)
18. 29 13 Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys (PKLTY)
19. 23 1 Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys (KPLY)
20. 41 14 Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys (PPLY)
21. 39 19 Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys (KLY)
22. 9 4 Kemin lintuharrastajat Xenus (Xenus)
23. 153 97 Lapin lintutieteellinen yhdistys (LLY)
24. 2 2 Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus (Apus)
25. 9 1 Kuusamon Lintukerho
26. 2 2 Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki (Hakki)
27. 2 2 Luoteis-Uudenmaan Lintutieteellinen Yhdistys (APLA)
28. - - Valsörarna, Valassaaret
29. 1 1 Rauman Seudun Lintuharrastajat (RSLH)
538 237 Yhteensä

Viherpeippoja jo noin puoli miljoonaa paria

Laadin kokeeksi maalintulajien atlasalueiden kannanarviot ottaen mukaan jopa pieniä 3–4 vakiolinjan aineistoja. Laskennat kattavat Lapin hyvin, joten saatoin jakaa sen 13 osa-alueeseen. Käytin kaikkia linjan varrelta kertyneitä havaintoja eli ns. linjalaskennan tutkimussarkaa, josta sain lajikohtaisten kuuluvuuskertoimien avulla keskitiheydet (paria neliökilometrillä) ja niistä maapinta-alalla kertomalla kannanarviot. Niissä on yhteen kertaan tehtyjen laskentojen teorian mukaan keskimäärin 2/3 kunkin lajin todellisesta pesimäkannasta.

Esimerkkinä alustavista tuloksista ovat viherpeipon kannanarviot (kuva 1). Alueittaiset parimäärät heittelehtivät vielä melko paljon, koska viherpeipon suosimia kulttuurimaita saattaa olla liikaa tai liian vähän pienimmissä aineistoissa. Arviot tulevat parantumaan, kun kesän 2008 tulokset saadaan mukaan. Suomen kokonaiskanta lienee nyt puolen miljoonan parin luokkaa. 1990-luvun puolivälissä saatiin maamme kannaksi 100 000–150 000 paria ja vuosituhannen vaihteessa 300 000–400 000 paria. Talviruokinnan ja ilmastomuutoksen vuoksi viherpeippo kuuluu linnustomme menestyjiin.

Kuva 1. Viherpeipon alueittaiset pariarviot, joista suurimmat on korostettu punaisella. Otsikossa oleva koko Suomen kanta on aliarvio, koska siitä puuttuvat viivalla merkittyjen alueiden kannat, joita ei voitu laskea aineiston vähyyden vuoksi. Alueiden lyhenteet löytyvät taulukosta 1 seuraavin poikkeuksin: Uusimaa käsittää koko entisen läänin (Tringa + PSLY +Apus +Hakki + APLA), PLY myös Rauman seudun ja PPLY Kuusamon. Lapissa on Xenuksen alueen lisäksi 12 osaa: Ranua-Posio, Ylitornio-Pello, Rovaniemi, Kemijärvi-Pelkosenniemi, Salla, Kolari-Muonio, Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Enontekiö, Inari ja Utsjoki.

Uudeltamaalta Rovaniemelle ja Enontekiölle

Entisestä Uudenmaan läänistä sekä Rovaniemen ja Enontekiön kunnista saadaan kolme samaa kokoluokkaa olevaa, hyvin laskettua aluetta eri osissa Suomea. Niiden runsaimpien maalintujen alustavat kannanarviot ovat taulukossa 2. Seuraavassa on taulukon lyhyt tulkinta.

Muutamaa yleislajia on lähes yhtä paljon kullakin kolmella alueella (pajulintuja 210 000–300 000 paria ja punakylkirastaita 31 000–44 000 paria). Useimpien valtalintujen määrät kuitenkin muuttuvat suuresti alueelta toiselle kuten lajiparin peippo ja järripeippo. On helppo osoittaa runsaita tunnuslajeja Uudellemaalle (esim. talitiaisia 140 000 paria) ja Enontekiölle (esim. lapinsirkkuja 99 000 paria), mutta Rovaniemen valtalinnuissa on niukasti tunnuslajeja (pohjasirkkuja 18000 paria). Arviot kertovat myös linnuston muutostilasta: Uudellamaalla löytyi taantuvia varpusia vain 72 000 paria, mutta runsastuvia pikkuvarpusia jo 40 000 paria.

Taulukko 2. Uudenmaan (koko entinen lääni mukaan lukien Helsinki) sekä Rovaniemen ja Enontekiön kuntien pesimäkannat kunkin alueen 30 runsaimmalle maalintulajille. Maa-alat: Uusimaa 8850 km2 (laskettu 16 vakiolinjaa), Rovaniemi 7600 km2 (12 linjaa) ja Enontekiö 8050 km2 (12 linjaa).

Uusimaa pareja Rovaniemi pareja Enontekiö pareja
1. Peippo 420000 1. Pajulintu 300000 1. Pajulintu 210000
2. Pajulintu 230000 2. Harmaasieppo 56000 2. Niittykirvinen 100000
3. Talitiainen 140000 3. Järripeippo 55000 3. Lapinsirkku 99000
4. Punarinta 120000 4. Peippo 54000 4. Keltavästäräkki 70000
5. Räkättirastas 93000 5. Leppälintu 53000 5. Järripeippo 69000
6. Västäräkki 74000 6. Metsäkirvinen 47000 6. Urpiainen 54000
7. Viherpeippo 73000 7. Vihervarpunen 43000 7. Punakylkirastas 44000
8. Varpunen 72000 8. Punakylkirastas 42000 8. Leppälintu 35000
9. Kiuru 69000 9. Keltavästäräkki 38000 9. Liro 26000
10. Harmaasieppo 67000 10. Urpiainen 33000 10. Kivitasku 19000
11. Pensaskerttu 65000 11. Pajusirkku 28000 11. Kapustarinta 17000
12. Hippiäinen 60000 12. Hömötiainen 22000 12. Pajusirkku 15000
13. Metsäkirvinen 59000 13. Käpytikka 20000 13. Sinirinta 14000
14. Keltasirkku 58000 14. Liro 19000 14. Riekko 8400
15. Kirjosieppo 53000 15. Rautiainen 18000 15. Pulmunen 7000
16. Lehtokerttu 53000 16. Pohjansirkku 18000 16. Kiiruna 6500
17. Mustarastas 52000 17. Punarinta 18000 17. Harmaasieppo 5400
18. Sinitiainen 43000 18. Laulurastas 16000 18. Räkättirastas 4400
19. Laulurastas 43000 19. Niittykirvinen 16000 19. Laulurastas 4100
20. Pikkuvarpunen 40000 20. Pensastasku 10000 20. Ruokokerttunen 3800
21. Töyhtötiainen 33000 21. Punatulkku 9700 21. Tundraurpiainen 2700
22. Käpytikka 31000 22. Räkättirastas 8900 22. Vesipääsky 2600
23. Punakylkirastas 31000 23. Talitiainen 7800 23. Mustaviklo 2300
24. Varis 28000 24. Varis 7700 24. Taivaanvuohi 2200
25. Vihervarpunen 28000 25. Käpylintulaji 7600 25. Käki 2000
26. Kottarainen 25000 26. Kirjosieppo 7500 26. Jänkäsirriäinen 1900
27. Rautiainen 25000 27. Metso 7100 27. Tilhi 1800
28. Naakka 20000 28. Pikkukäpylintu 6500 28. Kuukkeli 1800
29. Sepelkyyhky 16000 29. Teeri 5100 29. Lapinsirri 1700
30. Ruokokerttunen 14000 30. Pyy 4600 30. Valkoviklo 1600

Kuinka paikallisyhdistyksen alueen vakiolinjat kannattaisi laskea

Laskentojen avulla tehdyistä kannanarvioista on hyötyä mm. linnuston ja lintupaikkojen suojelussa, valistustoiminnassa, sekä taustatietoina yhdistyksen aluetta koskevissa selvityksissä. Ensisijainen tavoite on, että alueen kaikista vakiolinjoista on joltakin vuodelta pätevän laskijan hyvissä oloissa tekemä laskenta. Kun linjan biotoopit ja mahdollisten esteiden kierrot on kertaalleen selvitetty, tämä helpottaa merkittävästi laskennan toistamista myöhempinä vuosina. Kun Eläinmuseon ja Metsähallituksen ”ammattilaskijat” ovat ensi kerran laskeneet suuren osan Suomen erämaisista vakiolinjoista, on paikallisyhdistyksen paljon helpompi jatkaa laskentoja.

Paljonko vakiolinjalaskentoja tarvitaan, jotta alueen kannanarviot ovat luotettavia? Otaksun, että 7–10 linjan aineisto riittää, kunhan laskennat eivät painotu helpoille linjoille (esimerkiksi isoja peltoaukeita halkovat linjat voivat olla vähemmän haluttuja kulkuvaikeuksien vuoksi, ja suolla tai kaukana tiestä olevat linjat vaativat kovaa kuntoa).

Kannanarvioiden käyttökelpoisuutta on syytä harkita paikallistuntemukseen tukeutuen. Ovatko tiettyjen biotooppien tunnuslajien parimäärät mahdollisesti liian pieniä tai suuria? Vakiolinjat eivät silloin ehkä kata hyvin seudun elinympäristöjä tai laskennat on aloitettu helpoista linjoista. Tulokset saattavat parantua, kun laskennat kattavat alueen paremmin.

Vakiolinjan laskentaa harkitsevan kannattaa pitää yhteyttä yhdistyksen atlas- tai laskentavastaavaan. Linjakarttoja pääsee selaamaan verkossa (ks. myös laskentaohjeet, lomakkeet ja raportit).

Vakiolinjan laskija voi vaihtua. Linjaluettelossa useasti toistuvat henkilöt ovat ”ammattilaskijoita”, jotka tuskin tulevat laskemaan linjoja uudelleen. Voit mainiosti ottaa ohjelmaasi aikaisemmin lasketun linjan tai sopia kanssani, että ammattilaskijalle ensi kesälle merkitty linja siirretään sinulle – hän voi ottaa tilalle uuden linjan.

Kesästä 2008 alkaen vakiolinjojen maastolomakkeen havainnot voi naputella Excel-ohjelmaan, joka tuottaa Eläinmuseolle sähköpostin liitteenä lähetettävän linjan tulostiedoston. Postissa palautetaan vain maastolomake ja kartta.

Kiitokset

Vakiolinjojen malli on saatu Sören Svenssonin Ruotsiin v. 1996 perustamasta verkostosta. Laskentamenetelmä on kehitetty suomalaisesta linjalaskentamenetelmästä yhteistyössä Teemu Lehtiniemen, Ari Rajasärkän, Markku Ukkosen, Margus Ellermaan ja Lennart Saaren kanssa. Pekka Routasuo on tarkistanut vakiolinjojen kulun kartalla ja Mikko Heikkinen on asentanut aineiston Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkoon. Laskennat on tehty yhteistyössä Eläinmuseon linnustonseurannan, BirdLife Suomen ja sen IBA-projektin, Metsähallituksen (Pekka Sulkava ja Ari Rajasärkkä) ja Suomen ympäristökeskuksen (Markku Mikkola-Roos) kanssa.

Vakiolinjoja ovat laskeneet vuosina 2006-2007 Aalto, Ari; Aalto, Matti; Aalto, Pirkka; Aarela, Heikki; Ahola, Markus; Asikainen, Mika; Auvinen, Ari-Pekka; Ellermaa, Margus; Eriksson, Heikki; Gustafsson, Esko; Hakkari, Tomi; Hanski, Ilpo; Hirvonen, Kalevi; Holmström, Hannu; Holmström, Heikki; Honkala, Juha; Huttunen, Kalle; Hämäläinen, Mika; Innala, Heikki-Pekka; Karhu, Heikki; Karlin, Olli-Pekka; Koivula, Matti; Koponen, Juha; Koskela, Tapio; Koskimies, Pertti; Lehikoinen, Aleksi; Lehikoinen, Petteri; Lehtiniemi, Teemu; Manninen, Paavo; Matero, Jukka; Mikkola-Roos, Markku; Mäkelä, Tiina; Niemi, Arto; Niiranen, Seppo; Nyholm, Kristiina; Osmonen, Olli; Peltoniemi, Pekka; Piha, Markus; Pirinen, Pasi; Pynnönen, Jyrki; Rahko, Pekka; Rajasärkkä, Ari; Rauhala, Pentti; Repo, Juha; Routasuo, Pekka; Ruonakoski, Antti; Räsänen, Seppo; Sahi, Ilkka; Seppälä, Petri; Siltaloppi, Martti; Simula, Jukka; Sorvari, Veli-Matti; Sulkava, Risto; Suoraniemi, Heikki; Sykkö, Matti; Södersved, Jan; Timonen, Juhani; Tuohimaa, Heikki; Ukkonen, Markku; Valkama, Jari; Vasko, Ville; Vepsäläinen, Ville; Väisänen, Risto A.; Väyrynen, Tuomas ja Yliluoma, Jarmo.